5/28/2014

Ketä haluaisit kiittää kunniakirjalla?
Muistatteko, kun joitain viikkoja sitten mummo kiipesi puuhun laulamaan ja sivulliset soittivat poliisit paikalle? 72-vuotiaan Oilin erikoinen harrastus herätti ihmisiä, keräsi kehuja ja kannustusta. Myös Mummi ja Minä-pesuaineperhe huomasi uutisen, ihastui Oilin rohkeuteen ja elämäniloon ja päätti toimia!

Yhdessä Postermisterin kanssa Mummilaiset tarttuivat toimeen ja loihtivat kunniakirjan, jossa sanotaan näin:


Supermummi 
Oili Forsman 

tämä kunniakirja myönnetään ketteryydestä 
ja kauniista lauluäänestä sekä erityisesti myönteisestä elämänasenteesta 
ja rohkeudesta elää itsensä näköistä elämää. 

11.5.2014 
Mummi ja Minä-pesuaineperhe


Koska kyseessä on oman kylän mummo, niin sai tämä marjatta kunniatehtäväkseen käydä luovuttamassa kunniakirjan sekä paikallisten yrittäjien muistamisia tuolle puissa kiipeilevälle Supermummille. 

Liian usein jätämme kiittämättä, kehumatta ja muistamatta heitä, jotka kiitoksen ansaitsevat. Siksi haastan täten teidät toverit kiittämään ja kehumaan! Ketä haluaisit kiittää? Onko se ihminen, taho tai yritys? Pomosi, puolisosi, lapsesi iltapäiväkerho, korisjoukkueesi, talonmies, lähikauppasi ystävällinen kassa, lääkärisi vai joku ihan muu? 

Ketä mielessäsi muistat ja kiität, mutta kiireessä kiitos jää ääneensanomatta? Kerro pienesti tahosta ja kiitoksen aiheesta tämän postauksen kommenttilaatikossa. Kaikista viestin jättäneistä Mummit sekä meikämartta valitsevat yhden tahon, joka saa vastaanottaa huikean Mummi ja Minä-paketin sekä vapaavalintaisen tyylisen ja näköisen kunniakirjan Postermisteriltä. Kommentin voi jättää keskiviikon 3.6 iltaan saakka.

Muistetaanpa kiittää ja kehua! 

Kiitokset on tällä erää jätetty. Kiitos  osallistuneille <3


Postaus tuotettu yhteistyössä Mummi ja Minä-pesuaineperheen sekä Postermisterin kanssa

20 kommenttia:

Liina / Villa Ilona kirjoitti...

Minä kiittäisin meidän naapurin "mummoa" Marja-Liisaa. Jaksaa touhuta meidän lasten kanssa kasvimaallaan, on väsymätön teatterikriitikko, läksyjen luettaja ja leipomiskaveri. Kaiken tekee ihan vapaasta tahdostaan, pyytämättä. On oikea lapsimagneetti, jonka kotiin ovat kaikki naapuruston lapset aina tervetulleita ja jonka luokse meidänkin lapsi aika usein suoraan koulusta pyrähtää.

Tiia Koivusalo kirjoitti...

Seurasin tätä mummijuttua mummi laulaa puussa ja huikeaa mummikunniakirjan ja minä ja mummi asian etenemistä silmä kovana. Annoin juuri omalle mummilleni Minä ja mummi astianpesuainetta sitruunavaahtoko se oli. Mummit niin ihania ja koko tämä juttu, että sydänalassa läikähti totaalisesti. Oma mummini on kasvattanut minut 1-vuotiaasta ja tässä oma kunniakirjani hänelle

MUMMINI 93, kesäkuussa 94vee <3

- sodassa Lottana <3
- rakasti vaaria ehdoitta <3
- kasvatti neljän oman lapsensa lisäksi myös minut . <3
- rakastaa minua, kuin omaa lastaan <3
- siivosi ja puursi valittamatta ilman kummempia kodinkoneita <3
- silitti alushousunikin <3
- osti minulle hamsterin ja toisenkin <3
- joka päivä oli jälkiruokaa <3
- tekee tänä päivänäkin maailman parhaita lihapullia <3
- jäi leskeksi ja selvisi siitä <3
- asuu vieläkin yksin, siivoaa itse ja tekee omat ruokansa <3
-käyttää huulipunaa, kikertää hiukset <3
- omaa loistavan huumorintajun ja suuren sydämen <3
- maailman paras mummi ja äiti <3

Rillirousku kirjoitti...

Kiitos Liina ja Tiia, täällä oikein tirahti tippa silmäkulmaan <3

Sanna kirjoitti...

Minä haluaisin kiittää miestäni jota ilman tämä meidän elämän ruuhka ei varmasti onnistuisi. Hän tekee oman työnsä, kasvattaa kuutta lasta kanssani, tekee kotitöitä, paikkaa vielä iltamyöhällä esikoisen pyöränkumin, herää yöllä hyssyttämään vauvaa, kuuntelee minun iloni ja suruni, myös ne väsyneet kiukuttelut. Ymmärtää ja välittää, tuo kukkia ja suklaata, hieroo iltaisin kolottavia jalkojani ja rakentaa kanssani jo toista omakotitaloa. Eikä koskaan edes valita (allekirjoittaneesta ei aina voi sanoa samaa...)! En voisi ikinä pyytää enempää <3 Joten kiitos!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Minä antaisin kunniakirjan Äidilleni♥ Maailman parhaalle!

junalatar kirjoitti...

Kiittäisin gynekologiani!! Ilman hänen sanoja, apua ja tukea, en olisi kolmen lapsen äiti. Esikoispoikani syntymä oli kaikin puolin fiasko, eikä takeita lapsen henkiinjäämisestä annettu. Lääkäri antoi siniviittaisen nallen mukana lapun jossa luki "onnea, sait maailman parhaat vanhemmat!" Poika 4v elää ja voi hyvin.
Seuraavassa raskaudessa oli pelko tehdä minut hulluksi. Lääkäri totesi että hän hoitaa synnytyksen. 9kk aikana kävimme läpi edellistä synnytystä, suunnittelimme tulevaa, totesimme vähän väliä kaiken sujuvan hyvin ja pidin yllä kuvitelmaa, että Lääkäri hoitaa, minä vain osallistun! Synnytys sujui hyvin lääkärin ollessa tukenani. Äärettömän paha synnytyspelko oli poissa!! Tämä gyne on mulle ihan "jumalasta seuraava"!! Niin ihana ja pyyteetön ihminen.. Ikuisesti olen hänelle kiitollinen!!

Katrii kirjoitti...

Kiittäisin suuresti omaa mummoani, joka muistaa aina lähettää synttärirahaa minulle että lapselle, vaikka harvoin soitellaankin. MUMMO <3

Katja /Kakarat kirjoitti...

Omaa äitiä, lasteni mummoa. Viisaista neuvoista, rehellisistä mielipiteistä, avusta ja tuesta, luottamuksesta. Hän osaa myös olla hiljaa, vaikka jokin asiani ei miellyttäisikään häntä. Kiitän äitiä ystävyydestä!

Marru kirjoitti...

Kiittäisin appivanhempiani. Ilman heitä ei meidän vuorotyöt ja perhe-elämän ruuhkavuodet onnistuisi. Usein miettivät ensin meidän lastenhoitotarpeet kun alkavat suunnittelemaan omia menojaan. Liian vähän jää kiittämättä.

Maija kirjoitti...

Antaisin kiitokseni superloistavalle äitikaverille, jonka kanssa jaetaan arjen haasteita, kerhokuljetuksia ja lastenhoitoa. Kun kuormittuu itse voi pyytää apua, ja taas toisinpäin. Kaikki osapuolet hyötyy eikä kenellekkään jää kiitollisuuden velkaa. Yhteisöllisyys on parasta!

Nnu. kirjoitti...

Haluaisin kiittää poikani ainoaa mummua, eli anoppiani. Hän on aina tukenamme ja apunamme, vaikka asuukin kaukana. Juuri toissapäivänä poika heräsi kummalliset läiskät poskissa ja heti tuli soitettua anopille, joka osasi neuvoa mistä on kyse ja mitä tehdä.

pauliina kirjoitti...

Kiitos äiti! Olet 10 lapsen mummu. Elät mukana iloissa ja suruissa. Kuuntelet, ohjaat, opastat, autat..vain olemalla sinä itse.
Kiitos isä! Olet 10 lapsen pappa. Autat, kuuntelet, neuvot ja ohjaat. Jaksat leikkiä, kontata nuorimmaisten kanssa lattialla vaikka ikääkin on jo 75v.
Olette tärkeitä meille kaikille!

Tuuliviiri kirjoitti...

Mä haluaisin antaa kunniakirjan ihanalle ystävälleni Hannalle! kolmen lapsen superäiti on aina valmis auttamaan muita, hoitaa ja kasvattaa omiaan ja hoitolapsia(myös työmaalla)ihailtavalla otteella. On aina iloinen ja kannustava ja uskomattoman aikaansaava nainen. Kuuntelee ystävää ja osaa aina valita sanansa oikein. Päiväkahviseuran parhaimmistoa ja ompeluseurojen luottoystävä. Kunniakirja Hannalle <3

Unknown kirjoitti...

Kiittäisin ihania appivanhempiani kaikesta tuesta ja avusta mitä minä ja avopuolisoni olemme saaneet heiltä. Appivanhempani ovat mm. tsempanneet meitä opiskeluissa ja helpottaneet niukkaa arkea viemällä meidät joskus ulos syömään, tai tuomalla ruokakassin tuliaisina. Köyhänä opiskelijana tällaista osaa todella arvostaa! Olen itse perheetön ja vailla lähiomaisia, joten tällainen välittäminen ja huolenpito läheisistä on minulle korvaamatonta. Toivottavasti pystyn itse joskus laittamaan ns. hyvän kiertoon jollekin apua tarvitsevalle :)

Unknown kirjoitti...

Kiittäisin miestäni, ja lapsiani että he ovat olemassa! Ystäviäni ja perhettäni kun jaksavat välittää! ❤

Minna kirjoitti...

Nyt saan oivan tilaisuuden kiittää ja kehua tyttäreni eskariopettajia. Kiitos ihanat Riitta, Marja, Paula ja Minttu! Olette jaksaneet puurtaa tämänkin vuoden hymy huulilla. Teillä on elämänkokemusta ja taitoa, mutta olette ottaneet rohkeasti vastaan myös nykyajan haasteet. Kiitos!

VeeraMaria kirjoitti...

Minä haluaisin kiittää ja kehua aviomiestäni. Muutaman päivän päästä tulee 9 vuotta, kun hän on jaksanut minua katsoa ja kanssani elää.

Hän on mitä mainioin aviomies minulle ja isä pojillemme. Ilman miestäni en voisi työskennellä toisella paikkakunnalla, eikä aikani riittäisi kaikkiin harrastuksiini.

Mieheni hoitaa talon, lapset ja elukat. Ja vielä kasvihuoneeni ja -maani kasvatit, kun minä olen poissa. Mieheni jaksaa kaiken lisäksi kulkea vuorotyössä ja rempata taloamme vapaa-ajallaan.

Mieheni jaksaa tukea vaikeina hetkinä ja innostaa kun sitä eniten tarvitsen. Hän saa minut nauramaan ja poistaa tummimmatkin pilvet taivaaltani. Hän jaksaa räiskyvän tempperamenttini ja tasapainottaa elämääni.

Ilman miestäni en olisi jaksanut opintoja lasten ollessa pieniä, enkä töiden aiheuttamia välimatkoja.

Luotan mieheeni kuin muuriin, tiedän hänen olevan ihminen, joka pysyy vierelläni, vaikka kaikki muut jättäisivät. Hän on oman elämäni supermies.

auringonrakastaja kirjoitti...

Kiittäisin lasteni perhepäivähoitajaa. Hän on ihminen paikallaan. Tekee aina työnsä suurella sydämellä. Oman suuren perheen lisäksi hän hoitaa niin lapsenlapset kuin hoitolapsetkin suurella lämmöllä. Hoitolasten syntymäpäivät hän muistaa aina, hommaa hoitolapsille mieluisia leluja ja tavaroita kirppareilta. Yhtenä kesänä jopa anoi paikallisilta lionseilta tukea, jotta sai hoitolapsille kivat keinut, liukumäen ja kiipeilytelineen. Perhepäivähoitajien ammatti on aivan liian aliarvostettu, joten haluaisin muistaa nyt juuri sen ammattikunnan edustajaa.

auringonrakastaja kirjoitti...

Haluaisin muistaa lasteni perhepäivähoitajaa. Tämä ammattiryhmä on aivan aliarvostettu, joten nyt haluaisin juuri häntä muistaa ja muistuttaa koko ammattikunnan tärkeydestä. Tämä perhepäivähoitaja jaksaa oman suuren perheensä ja lastenlastensa lisäksi hoitaa suurella sydämellä ja lämmöllä pienet hoitolaisensa. Hänelle on aina turvallisin mielin voinut pikkuiset jättää. Hyvä hoitopaikka on aivan mielettömän tärkeä asia. Tämä perhepäivähoitaja muistaa hoitolastensa synttärit, lukee loputtomasti kirjoja, huomaa ilonaiheet, paistaa lättyjä kodassa, rutistaa ja halaa pikkuisia. Ja pystyy keskustelemaan kasvatuksen haasteista vanhempien kanssa rakentavasti lapsen parasta etsien! Tällaisia ammattilaisia Suomeen lisää!

Memma kirjoitti...

Voi kun sitä osais kiittää omia lapsia ja puolisoa, eikä aina vaan mäkättää niille. Ne ku on kuitenkin lopulta se elämän kantava voima ainakin mun elämässä.

Muille kyllä useimmiten annan kiitosta, mutten juuri niille lähimmille, jotka kaikkein eniten multa sitä kiitosta ansaitsisi.