4/29/2012

Hyvästit lapsuuspäälle.
Vapun aika on alkanut varsin mukavasti, sillä kaikkinensa viikonloppu oli kertakaikkisen makonen. Oli aurinkoa ja hyvää seuraa, juhlaa ja tivolia, päät sekaisin niin auringosta kuin elämästäkin.

Tänä viikonloppuna tämä marjatta on märehtinyt ihan vähän vaan, sillä on ollut kauhean hyvä mieli. Ei se sitä tarkoita, että pitäisi kulkea kylänraittia suu korvissa tai vihellellä mennessään. Hyvä olo ei aina välttämättä edes näy ulospäin, sen vain tuntee. Eikä siihen ihmeitä tarvi, pala aurinkoa ja varsinkin tärkeimmät, perhe ja ystävät, joista liian harvoin muistaa kiittää. Imelää on, taisin juoda limsajuhlissa vähän liikaa tuota sokeripitoista nestettä.

Kohta kymmenvuotias veljeni odotti tämän päiväistä tivoliretkeä niin suurella jännityksellä, että hyvä kun oli yöllä saanut nukuttua. Saman ikäinen meikätytsy järjesti hamassa lapsuudessaan sisarustensa kanssa kilvan Kuka nielee eniten formularengasmakaroneja purematta? Kilpapäivän iltana suuntasimme huvipuistoon, jonka seurauksena puiston keskeisimmän asfalttikentän pintaan levisi iso kasa kokonaisina nielaistuja makaroneja.

Lapsuuden huvipuistopää oli tuota mainittua päivää lukuunottamatta täydellinen. Aamulla mentiin ja illalla lähdettiin. Kaikki laitteet kierrettiin läpi kymmeniä kertoja, vauhdissa syötiin ja juotiin, jos joku pakotti. 
Tänään tuo samainen huvipuistopää kävi tivolissa tasan yhdessä laitteessa. Se vetkutti mahalaukun rullalle siihen malliin, että autolle raahautui varsin huterajalkainen ja valkonaamainen martta. Kotimatkalla yritettiin ajatella kauniita ajatuksia ja auton kaartaessa pihaan rynnättiin vauhdissa halaamaan vessanpönttöä. Sen jälkeen ensiavun antoi Kerttu-tyyny, jonka pehmeä kainalo uinutti uikuttajan pariksi tunniksi höyhensaarille. Suorastaan säälin poloista aikuispäätäni. Milloin lapsuuden huvipuistopää vaihtui tylsäksi aikuispääksi? Ja miksi?

9 kommenttia:

LauraQ kirjoitti...

Ihania meininkikuvia.
Kyllähän sitä vois surra menetettyä tivolipäätä... mutta onneks on nyt lapset, joiden kautta lintseistä ja muista saa melkein yhtä paljon irti. Melkein omaakin hupia hauskempaa on se kun oma muksu on aivan täpinöissään :)

Hauskaa vappua!

turushanna kirjoitti...

Saman olen itsekin huomannut. Ennen mentiin tukkaputkella. Samassa laitteessa saatettiin käydä kymmeniä kertoja peräkkäin. Särkänniemen hurveli oli paras. Mitä enemmän pyöri sen parempi. Kunkku oli se, joka pystyi pitämään kädet pyörityksen aikana ilmassa. Kuutisin vuotta sitten käytiin pitkästä aikaa huvipuistoilemassa. Yksi laite. Sitten piti syödä vähän jotain suolaista. Sitten toinen laite ja sitten piti syödä taas vähän jotain suolaista. Koko matkasta jäi mieleen vain jatkuva vellova huono olo.
Miksei enää voi nostaa vain käsiä ilmaan ja kirkua ääni käheäksi? :(

Satu kirjoitti...

No nyt alkoi tehdä mieli Amerikan pastilleja!

Enää ei tosiaan voi hurjastella samoin kuin muinoin. Ei äitien päät kestä.

Koti kukkulalla / Maikki kirjoitti...

Ihan sama juttu täällä! :D Lapsena ei mikään laite jäänyt testaamatta, huonoa oloa ei tullut koskaan. Nyt ei enää kaikki laitteet houkuttele; huonon olo pelko ja pelko itsessään liene syynä siihen.

Mää oon ainaki ihan mamis nykyään huvipuistoissa ;) mutta joka kesä sinne ihtesä tyyrää jostakin kumman syystä toteamaan ettei tämä oo enää sitä mitä ennen :D

Mervi kirjoitti...

Been there, done that. Lapsena kaikki mahdolliset sekoittajat oli just parhaita. Sitten erehdyin Tukholmassa siihen yhteen laitteeseen, jossa poppi soi ja kovaa ja vaunut pyörii oman akselinsa ympäri plus sellaista ylämäki-alamäki-rataa ympäri. Ensimmäiset n.10 s kivaa. Sitten rukoilua mielessä, että eikö tämä jo loppuisi. Sitten kiroilua mielessä, että kettuileeko toi laitteenhoitaja, kun tää ei lopu IKINÄ.

Eipä ole tullut mentyä enää mihinkään huvipuistolaitteeseen sittemmin. Thänks.

Siinä alkuperäispäässä oli muutama muukin hyvä puoli huvipuistokestävyyden lisäksi, eikö takaisinvaihto tosiaankaan ole mahdollista??

K kirjoitti...

Mulla on vielä lapsuuspää, jee! Me oltiin syksyllä yhden huvipuiston kauden päättäjäisissä ihan vaan likkaporukalla ja juostiin pää kolmantena laitteesta toiseen keskiyöhön asti. :) Ja ei tullu yhtään huono olo! Kävin jokaikisessä laitteessa, parhaimmissa kaks kertaa. Se oli ihana ilta.

Rillirousku kirjoitti...

Laura: Nimenomaan! Se toisen ilon katselu LÄHES pesee oman ilakoinnin. Vielä parempaa olis vaan se, kun pää kestäis käydä laitteissa yhdessä lapsen kanssa. :) Vappuja sinnekin!

huuuhtala: Sinä sen tiivistit! Just tuo kädet ylös ja kurkut kuiviksi-fiilis on se, jota haikoan. Ehkä me vaan tehään se ja sitte kärsitään? Ei se muu auta. :D

Satu: Ameriikan pastillit on hyviä!

Jomaisa: Eihän se samaa oo, mutta silti lähes mukavaa. Se toisten seuraaminen ja kun itekki voi käydä jossain, vaikka kummitusjunassa sitte. ;D Ja kun lapset pistää pää kolmantena jalkana menemään, ihan niinku itekin sillon muinoin, sitä jaksaa katella vaikka koko päivän. :)

Mervi: Voisin kans vaihtaa alkuperäseen päähän tuossa ja joissain muissaki asioissa, onneksi tässä uudessakin on sentään jotaki hyvää kans, ei tullu tehtyä ihan surkeita vaihtokauppoja kuitenkaan. :D Kyllä sinne huvipuistoon on vaan mentävä, tuli huono olo taikka ei! :)

Killi: Elähän kettään, aika luksusta! Oma pää on näköjään vielä surkeammassa kunnossa mitä luulin mutta SIITÄ HUOLIMATTA väsyneitten kotomaamojen retki huvipuistoon toteutetaan, sillä onhan siellä muitakin ku niitä kauheita vemputtimia. Vuoristoradat ja kaikki pääylöspäin jutut ei tee pahaa, joten niissä ravataan sitten senki eestä. :) Ps. Ei enää ikinä makkaraperunoita ennen laitteeseen menoa!

Haha kirjoitti...

Nro 20 Puutarhurin parhaat saa mun äänen!/Heidi

Haha kirjoitti...

Voi Rilla, tää äänestys jutska tuli kyll ihan väärään paikkaan... koitan saada sen oikeeseen..